Elä tätä päivää.
Uneksi huomisesta.
Opi eilisestä.
Uneksi huomisesta.
Opi eilisestä.
Nyt pitää yrittää keskittyä vain tähän hetkeen, mutta se on välillä vaikeaa; ajatukset harhailevat jatkuvasti. Suunnittelen ja murehdin tulevaisuutta ja samalla kaipaan ja ikävöin mennyttä. Menneestä on yllättävän vaikea päästää irti, vaikka se olikin oma valintani ja halusin sitä kauan. Nyt kun olen saanut mitä halusin niin en olekaan enää niin varma.
Sain mitä halusin.
Olen nuori,
joka viimein muutti pois kotoa.
Asun mukavassa asunnossa pääkaupunkiseudulla
ja käyn koulua jonne olen kauan halunnut.
Olen nuori,
joka viimein muutti pois kotoa.
Asun mukavassa asunnossa pääkaupunkiseudulla
ja käyn koulua jonne olen kauan halunnut.
Lähdin eilen äitipuoleni kanssa tänne; olin valvonut koko edellisen yön miettien, murehtien ja pakaten. Nyt kuitenkin huomaan, että unohdin ottaa mukaan vaikka mitä.
Koko matkan istuin jalat koukussa penkilläni puristaen suurta nalleani itseäni vasten hakien siitä turvaa. Olin päättänyt, että en itke kertaakaan, kun lähden ja pidinkin lupaukseni. Nalle toi tunteen siitä, että joku oli lähellä vaikkei ollutkaan.
Koko matkan istuin jalat koukussa penkilläni puristaen suurta nalleani itseäni vasten hakien siitä turvaa. Olin päättänyt, että en itke kertaakaan, kun lähden ja pidinkin lupaukseni. Nalle toi tunteen siitä, että joku oli lähellä vaikkei ollutkaan.
Sain siis pidettyä itseni kasassa.
Olin kuin sumussa, enkä pystynyt syömään kunnolla koko päivänä. Lisäjännitystä toi se, että menin tapaamaan ensimmäistä kertaa kaveria, joka tulee samaan kouluun kanssani. Olin lievästi sanottuna paniikissa, kun kummisetäni jätti minut rautatieasemalle; huomasin olevani vain naiivi 16 vuotias, joka ei tunne vielä ketään ja jonka tavarat lojuvat lohduttomasti pitkin asuntoa, joka ei ole vielä edes täysin minun valtakuntaani.
Viime yönä en saanut myöskään nukuttua. Ajatuksissani loin erilaisia kauhukuvia, että minkälainen tulevasta koulupäivästä voisi tulla; en uskaltaisi puhua kenellekään mitään tai sitten mokaisin jotain todella pahasti niin, että häpeäisin sitä seuraavat kolme vuotta.
Viime yönä en saanut myöskään nukuttua. Ajatuksissani loin erilaisia kauhukuvia, että minkälainen tulevasta koulupäivästä voisi tulla; en uskaltaisi puhua kenellekään mitään tai sitten mokaisin jotain todella pahasti niin, että häpeäisin sitä seuraavat kolme vuotta.
Hyvin se kuitenkin meni.
Eilen tapaamani kaveri oli minua aamulla vastassa, joten kouluun ainakin löysin. Perhoset lentelivät mahassani kuunnellessani rehtorin puhetta ja miettien millainen tuleva ryhmäni mahtaa olla.
Viimein
nuori ja pirteä ryhmänohjaaja lausuu nimeni.
nuori ja pirteä ryhmänohjaaja lausuu nimeni.
Lähdin vaitonnaisesti laahustamaan muiden mukana ryhmänohjaajamme, eli RO:n perään. Yritin vaihvihkaan pälyillä ympärilleni tarkastellakseni muita oppilaita. Kaikki ainakin vaikuttivat suhteellisen normaaleilta.
Jos ketään nyt voi normaaliksi sanoa,
ainakaan tässä koulussa.
ainakaan tässä koulussa.
Hymy nousi huulilleni huomatessani pojan, jolla oli sotkuiset hiukset ja joka käveli paljain varpain. Ihan kuin pieni rölli.
En jännittänyt ollenkaan niin paljon, kuin luulin. Puhuin muille ja yritin tehdä tuttavuutta. Kiertelimme ympäri koulua ja aina vain uudestaan jaksoin hämmästellä, kuinka erilaisia kaikki oppilaat täällä olivat.
En jännittänyt ollenkaan niin paljon, kuin luulin. Puhuin muille ja yritin tehdä tuttavuutta. Kiertelimme ympäri koulua ja aina vain uudestaan jaksoin hämmästellä, kuinka erilaisia kaikki oppilaat täällä olivat.
Ei tällaisia tyyppejä ole tullut joka päivä vastaan.
Maalta kun olen.
Maalta kun olen.
Kädet tunnottomina kannoin koulukirjojani koulusta asemalle, nousin väärään vaunuun ja huomasin sen liian myöhään, 80€ tarkastusmaksun ja loppumatkan vain istuin voipuneena penkilläni.
Luulin, että osaan tämän.
Saavuttuani asunnolle paiskasin kirjat pöydälle ja purin pahaa oloani soittamalla äidille ja muille. Selailin uusia kirjojani, sivelin niiden uutta sileää pintaa ja täytin niitä lukuisia monisteita ja lukujärjestyksiä, joita sain koululta.
En muista varmaan puoliakaan enää, mitä RO kertoi.
Silti olen luottavainen.
Kaikki on hyvin, tämä on vasta alkua.
Silti olen luottavainen.
Kaikki on hyvin, tämä on vasta alkua.
2 kommenttia:
Et ikinä arvaa kuinka helpottunut olenkaan yhdesta aivan pienestä asiasta. Sinäkin sait sen tarkastusmaksu jutun ja tarkastajien tylyt vastaukset sekä tylsistyneet kasvot. Ei älä käsitä väärin, en ole iloinen että jouduit saamaan sen. Olen koko tämän päivän vain ajatellut sitä 80e tilisiirtoalappua joka minulle iltapäivällä annettiin ja pidätellyt itkua, koska tuntuu etten osaa enää mitään. teen kaiken väärin. anteeksi tämä tällainen, piristit vain päivääni, kiitos siitä.
mihin kouluun oikein pääsit? sinulla on muuten aivan ihanaihana blogi, tämä sekä edellinen. pidän kovasti.
Et uskokkaan, miten voin kuvitella olevani sinä. Olen maalta, muutin juuri Helsinkiin, aloitin koulun jossa on valtavasti erilaisia ihmisiä. Kaikki on ihanaa, mutta välillä epäonnistun.
Lisäksi minusta tuntuu, että olet päätynyt samaan kouluun kuin minä. Tai ainakin lähelle. Onhan Helsingissä monia lukioita, joissa on persoonallisia ihmisiä, mutta silti lukiessani tekstiäsi haluan kuvitella että puhut koulustani. Tsemppiä sinne, sinulla on kiva blogi (:
Lähetä kommentti