Täältä tullaan

Ylä- ja alamäkiä.
Kaikki kuitenkin onnistuu loppujen lopuksi.

Hetken jo mietin, että jatkuuko täällä olemiseni samanlaisena; huonoa fiilistä ja epäonnistumisia. Nyt tuntuu, että kaikki alkaa sujua jo paremmin. En eksyile enää hirveästi -osaan mennä niihin paikkoihin, joihin pitää. Joskus kyllä saattaa iskeä pientä paniikkia, että missä olenkaan, mutta kyllä yleensä löydän sinne minne haluan.

Löysin kirjastonkin.
Sekä Helsingistä että täältä.

Minulle alkaa jo muotoutua rutiineja -se on erittäin hyvä merkki. Rutiinit kertovat sopeutumisesta. Pystyn siis luottamaan taitoihini sen verran jo, etten tarvitse kahta tuntia valmistautumisaikaa aamulla ennen asemalle lähtöä.

Osaan koulureitit.
Kirjastot.
Osaan myös kulkea täällä.
Siinä taisivat olla tärkeimmät.

Nukkua voisin vieläkin enemmän, sillä vietän aikaa unten mailla vain noin 5-6 tuntia päivässä. Siihenkin olen jo jotenkin sopeutunut, mikä on toisaalta hyvä ja toisaalta ei.

Koulussa on edelleen mukavaa.

Tämänpäiväisessä oppilaskunnan kokouksessa tuleva hallitus lupaili kaikenlaista mukavaa tulevalle vuodelle ja niitä tapahtumia moni odottaakin innolla. Ykkösristeilystäkin on käynyt jo vilkasta keskustelua -enää tarvitaan vain toimintaa ja järjestäjät.

Taidan varmaan itse pysyä poissa tuosta järjestämisestä.
En halua kasata lisää tehtävää.
Nytkin on jo tarpeeksi.

On kirjoja luettavana, esseitä, ryhmätöitä/esitelmiä ja rästissä olevia läksyjä. Pitäisi vain ottaa jokapäiväiseksi urakaksi lukea ja tehdä tehtävät niin kaikki ei kasautuisi samoille päiville. Läksyistä ei onneksi tarvitse stressata, koska niitä ei tarkisteta. Omaksi parhaaksemmehan ne ovat, mutta jos niitä ei joskus viitsi tehdä niin en joudu murehtimaan sitä.

Saan päättää itse, mitä teen,
vai teenkö ollenkaan.

Tämä itsenäinen elämä tuntuu ajoittain erittäin mukavalta; vaikka joskus kaipaankin hirveästi takaisin kotiin, niin kyllä se on ehkä parempi näin. Rahankäyttöni kanssa tarvitsen vielä harjoittelua, sillä sitä tuntuu menevän joskus aivan liikaakin.

Varsinkin keskustassa.

Se onkin yksi huono- ja toisaalta hyväpuoli siinä, että käy koulua keskustassa; kaikki on lähellä: kaupat, ravintolat, kahvilat ect

-> rahaa menee ja paljon.

Haluaisin tehdä listoja mm. rahan- ja ajankäytöstäni, mutta pelkään sen menevän helposti samanlaiseksi kuin kotona.

Listoja,
sääntöjä,
kieltoja,
määräyksiä.
Pelkään, että kaikki menee tismalleen
samanlaiseksi, kuin kotona.
Sillä nyt tuntuu,
ettei mörkö ole jättänyt minua vielä rauhaan.