Tämä odotus.
Aikaansaamattomuus.
Aikaansaamattomuus.
Ärsytän itse itseäni vain kulkemalla pitkin kaupunkia vailla päämäärää (tai päämäärän kanssa, mutta en koskaan löydä sitä) ja löhöämällä asunnolla.
En saa tehtyä mitään.
Se ärsyttää.
Se ärsyttää.
Haluaisin olla aktiivinen, lukea läksyni hyvin, osata asiat ja osallistua tunnilla. Tuntuu vain, ettei yksinkertaisesti riitä energia. Tänään tosin löysin kirjaston, mutta vasta istuttuani siellä tovin hankkiessani kirjastokorttia, huomasin ettei siellä lainata kirjoja -musiikkikirjasto.
Just tätä.
En jaksanut ryhtyä etsimään Hgissä enää toista, vaan lähdin junalla asunnolle. Täällä päätin etsiä, jos tässä lähellä olisi kirjasto -mönkään meni sekin suunnitelma.
Kiersin noin 40 minuuttia tämän alueen keskustassa löytämättä yhtäkään kirjastoa. Kyllä ärsytti -ja paljon. Riensin takaisin koneen ääreen kaupan kautta ja tässä sitä ollaan taas oltu tekemättä mitään jo hyvän tovin.
Kiersin noin 40 minuuttia tämän alueen keskustassa löytämättä yhtäkään kirjastoa. Kyllä ärsytti -ja paljon. Riensin takaisin koneen ääreen kaupan kautta ja tässä sitä ollaan taas oltu tekemättä mitään jo hyvän tovin.
Miksi en taaskaan osaa mitään?
Joudun asettelemaan hymyn kasvoilleni sukulaisrouvan käydessä yllätysvierailulla jonka jälkeen alistun samaan ahdistus/itsesääli/ikävä/viha -tilaan.
Ehkä myöhemmin pystyn tekemään edes jotain hyödyllistä.
Tällä hetkellä kaikki on vain surkeaa valitusta.
Tällä hetkellä kaikki on vain surkeaa valitusta.
Kaverinikin kyselee, miksi olen tällainen nyt. Näkyykö se muka niin selvästi? Ärsytystä lisää se, että tämä kaveri antoi minun olettaa kaikenlaista, oli mukava, ystävällinen ja yhtäkkiä löysikin elämänsä tytön, vaikka sanoi ettei ole valmis sitoutumaan vielä.
Taisi mieli vähä muuttua.
Kaipaan niin kovasti sitä, että saisin puhua hänelle, mutta en halua mennä sotkemaan tuohon suhteeseen. En tiedä mitä hänen tyttönsä pitäisi siitä ja muutenkin asiat ovat erilailla.
Mustasukkainen?
Ehkä.
Se tästä listasta vielä puuttuikin.
Ehkä.
Se tästä listasta vielä puuttuikin.
Tunnen käsittämätöntä vihaa -tai en vihaa, mutta ärtymystä ja inhoa- kun näen hänet tytön kanssa. Haluaisin pitää hänet vain itselläni, kaverina, jutella kaikesta maan ja taivaan välillä ja väitellä maailman vääryyksistä pikkutunneille asti.
Haluan henkisen tukeni takaisin.
Hänet, joka kuuntelee.
Hänet, joka kuuntelee.
1 kommentti:
Hmm.. Helsingissä oppii helpoiten kulkemaan, kun katselee rakennuksia ja opettelee metropysäkkien nimet/missä ne suunnilleen sijaitsevat..
Teiden nimiä yms. On ihan turha yrittääkkään oppia!
Itse olen asunut helsingissä ja espoossa. Olin pitkän aikaa ihan hukassa kunnes aloin tunnistamaan rakennuksia ja niiden nimiä, oli helpompi suunistaa niiden avulla paikasta toiseen..
Tsemppiä nyt vaan!
Olet varmasti ihan tarpeeksi ahkera/aktiivinen ja mustasukkaisuus on kamala asia.. Siitä sun pitäisi yrittää päästä eroon.. Se syö sisältä :/
Lähetä kommentti