Kaikkeen tottuu

Tuota lausetta olen toistellut jatkuvasti.
Ehkä yrittäen vakuuttaa itseni siitä,
että pärjään.
Kaikkeen tottuu.

Suhteellisen vähäisistä yöunistani huolimatta tämä päivä meni hyvin. Heräsin ihmetellen yhä viime yötä. Makasin sängyssä vaikka kuinka myöhään vain kuunnellen hiljalleen voimistuvia ja hiljentyviä ääniä, joita kuului tasaisin väliajoin pitkin yötä.

Lentokoneita.
Ajatella.
En koskaan ole miettinytkään,
kuinka lähellä tässä on lentokenttä.

Olin tavallista nopeampi aamuaskareissani. Kaikkeen tuntui kuluvan entistä vähemmän aikaa, kun sain touhata kaikessa rauhassa ja kulkea alusvaatteisillani laittaessani vielä hiuksia.

Kerrankin elämässäni olin tehokas aamulla.

Rautatieasemalle saavuttuani huomasin olevani runsaasti etuajassa. En tiennyt vielä aikatauluista oikein mitään, enkä osannut katsoa niitä siitä paksusta vihkosesta, jonka sain kummisedältäni, joten olin jo seitsemältä asemalla valmiina odottamassa seuraavaa junaa toivoen, että ehdin sillä kouluun. Juna tulikin varsin pian, joten jäi hieman luppoaikaa.

Ainakin olin ajoissa.

Tunsin itseni totaalisen avuttomaksi ja varmasti lukion ekaluokkalaisen näköiseksi kulkiessani reittiopas kädessäni pitkin käytäviä etsien oikeita luokkia. Onneksi en joutunut kulkemaan yksin, vaan aina oli tuttuja kasvoja jokaisella tunnilla. Tuntui hyvältä, kun tiesi jo joidenkin oppilaiden nimiä ja pystyin jo hieman vapaammin juttelemaan ryhmäläisilleni ja muille, aivan vieraille ja uusille, oppilaille myös.

Päivän edetessä
myönteiset tunteet vain vahvistuivat.

Tuo koulu tuntuu viimeinkin omalta. Voin sanoa jo nyt, että viihdyn siellä hyvin ja kuulun sinne. Opettajilla on erilaisia ja hauskoja opetusmetodeja, kurssit ovat mielenkiintoisia, opetusvälineet moderneja ja muut oppilaatkin mitä mukavimpia.

Kuulun joukkoon.

Koulusta puuttuu oikeastaan kokonaan ne "takapenkin pahikset", eli ilmapiiri on varsin hyvä. Jotkut kyllä sanovat sitä painostavaksikin -että olisi pakko olla hyvä, koska sitä oletetaan.

Minulle se on kuitenkin vain hyvä.

Tällä hetkellä olen ainakin todella innoissani ja koulujuttujen vuoksi kaikki muu suunnitteleminen ja mm. asunnon järjestäminen ja siivoaminen on jäänyt vähille. Haluan myös tutustua muihin nyt mahdollisimman paljon, eli voin olla täällä vasta aika myöhään illallakin, mikä ei ole kovin hyvä miettien läksyjen tekoa.

Pian tämä tästä kuitenkin rauhoittuu.

Tänään oli sellainen päivä, että kaupungilla meni varsin myöhälle. Oli ihana kierrellä pitkin katuja ja kauppoja, koska sää oli aivan ihana. Kirjat kyllä painoivat kuin synti, mutta en viitsinyt viedä niitä välillä pois, sillä menin tapaamaan myös hiljattain pääkaupunkiseudulle muuttanutta blogittajaa koulun jälkeen.

Keskustelua riittikin pitkälle.

Nyt olo on hieman sekainen, uupunut ja odottavainen. Huominen menee täysin lukujärjestyksen mukaan, eli tästä se työ sitten alkaa! Tätä valvomista pitää vielä vähän varoa -varsinkin, kun on läksyt vielä tekemättä ja nyt väsyneenä sain jo ensimmäisen riidan aikaan äidin kanssa.

Vielä pitäisi muistaa syödäkin.