Jalkoja,
selkää,
ranteita
ja nilkkoja särkee.
Hartiat ovat jumissa,
samoin nivuset.
Mikä voisi olla sen ihanempaa?
selkää,
ranteita
ja nilkkoja särkee.
Hartiat ovat jumissa,
samoin nivuset.
Mikä voisi olla sen ihanempaa?
En muistanutkaan, miten ihana tämä treenien jälkeinen rentoutunut/väsynyt olo on. Ensimmäistä kertaa kuukauteen pystyn olemaan täysin rentona ja ehkäpä pääsen tänään jo ennen puoltayötä nukkumaankin.
Treenit olivat
parempaa kuin odotin.
parempaa kuin odotin.
Huomenna menen suoraan koulun jälkeen hakemaan lisää tätä ihanaa oloa. Nyt voin sanoa, että kotiutuminen on oikeastaan suoriutunut loppuun, kun olen tullut tänne treeneistä väsyneenä. Olen samalla niin innoissani tästä, vaikka vähän pelottaakin kuinka pystyn hallitsemaan suuren läksymäärän ja harkat.
Kyllä minä pystyn siihen.
Harrastaminen vain parantaa opiskelumotivaatiotani, joten kaikki menee hyvin. Nyt vain voi jäädä se sosiaalinen puoli vähemmälle, mutta jos totta puhutaan niin se ei haittaa -näenhän minä kavereita koulussakin ja silloin, kun menen vanhaan kotiin. On ihana tuntea viimeinkin aidosti positiivisia tunteita, sillä olin jo aika maassa tuon pitkään jatkuneen välinpitämättömyys/alakulo -jakson vuoksi.
Nyt
siihen tulee muutos.
siihen tulee muutos.
Vähän alkaa nyt jo jännittää ensimmäinen koeviikko.
Ehdinkö lukemaan tarpeeksi?
Paljonko pitää edes lukea?
Osaanko kaikki asiat?
Koska pitäisi aloittaa?
Ehdinkö lukemaan tarpeeksi?
Paljonko pitää edes lukea?
Osaanko kaikki asiat?
Koska pitäisi aloittaa?
Pelkään, että mokaan kokeissa totaalisesti, etten yksinkertaisesti vain saa mitään järkevää paperille. Äidinkielen referaatinkin munasin niin hyvin kuin vain osasin, vaikka luulin, että siitä tulisi hyvä -opettaja oli toista mieltä. Sain kuitenkin saman arvosanan, kuin suurinosa muista ryhmäläisistäni.
Mutta riittääkö se?
Ei,
ei minulle.
Ei,
ei minulle.
Pitäisi aina olla hitusen muita edellä. Edes vähän parempi. Tässä innostuksen lomassa pelkään vetäväni itseni aivan puhki.
Näännyksiin.
(kirjaimellisesti)
(kirjaimellisesti)
Koulua, läksyjä, treenejä... Syöminen vähän pakostakin unohtuu. En jaksa, enkä pienessä tyhmässä mielessäni toisaalta edes halua syödä. Tiedän, tämän kaiken piti olla taakse jäänyttä aikaa, mutta se ajoittain tulee esille, vaikken tahtoisikaan. Stressi nousee, kun opettajat puhuvat koeviikosta, laskeskelin minulle tulevan noin 100 kurssia kolmelle vuodelle ja jokaiselle jaksolle 8-16 päiviä.
Hei hei
elämä.
Tästedes elän koulussa, kirjoissa ja harkoissa.
elämä.
Tästedes elän koulussa, kirjoissa ja harkoissa.
3 kommenttia:
100 kurssia?! Ei lukiossa ole tarkoitus aivan tappaa itseään o_o Hullua.
Olen todennut hyväksi keinoksi sen, että aina, kun tulen koulusta kotiin, luen tunnilla käsitellyn kappaleen. Näin koeviikolla tulee Hei, minähän olen lukenut tästä ja muistan jotain! -olo.
En olisi halunnut, että sinä uuvutat itsesi läksyillä ja urheilulla. :( Sinulla on lupa syödä... Kumpa tajuaisit sen. Ja vaikka ruoka ei maistu, pitäisi syödä. Vaikka enhän minä voi sinua pakottaa. *Hali*
Hyvä, että sulla on positiivisenmpi olo, vaikka ehkä vähän väsynytkin?
Kaikki jännittää aina ensimmäistä koeviikkoaan, mutta hyvin se menee, voit olla varma siitä!
Ehdit varmasti lukea ja jaksat hyvin, kunhan et yritä liikkua liikaa (aina voi harrastaa) tai jättää syömisiä vähemmälle tai kokonaan pois :)
Pidä huoli itsestäsi ja yritä nauttia elämästä, älä aloita rääkkäämään itseäsi loppuun..
TSEMPPIÄ!
Lähetä kommentti