Näytän pojalta.
Jos nyt ei tule identiteettikriisiä,
niin ei sitten koskaan.
Jos nyt ei tule identiteettikriisiä,
niin ei sitten koskaan.
Kruununi, suojani, tunnusmerkkini. Leikkautin kaiken tuon pois. Halusin eroon hiuksistani, sillä niistä olen saanut aina paljon kehuja. Halusin jotain uutta.
Nyt on jotenkin turvaton olo.
Sain myös uudenlaista voimaa olla vähän erilainen. Tai ehkä viikonlopun olotilani johtui stressin, ahdistuksen ja vanhan kodin yhdistelmästä. Äidin luona on yhä outoa olla ja ahdistus nousi entisestään huomattuani ettei mikään ollut muuttunut.
Osa minusta halusi jäädä sinne;
äidin luo
vanhaan tuttuun ympäristöön.
Osa minusta taas halusi lähteä heti;
en olisi halunnut katsella
sitä menoa hetkeäkään enää.
Koska mikään ei muutu.
äidin luo
vanhaan tuttuun ympäristöön.
Osa minusta taas halusi lähteä heti;
en olisi halunnut katsella
sitä menoa hetkeäkään enää.
Koska mikään ei muutu.
Aggressiot purkautuivat illan vietossa ja jokainen asia ärsytti. Halusin puolustaa veljeäni ja kavereitani paria äärimmäisen nenäkästä ja muutenkin erittäin perus junttia kovista vastaan.
En muista,
koska olisin ollut niin vihainen.
koska olisin ollut niin vihainen.
Tai oikeastaan turhautunut ja jotenkin...kuitenkin. Olisin ollut heti valmis sanomaan pari valittua sanaa ja vaikkapa pistämään kunnon tappelun pystyyn. Ihmettelin monesti illan aikana, miten ihmeessä olen alkanut reagoimaan asioihin paljon voimakkaammin kuin ennen. Ennemmin vähät välitin, vaikka joku tuli syyttelemään minua tai muuten vain aukomaan päätään.
Nykyään
ympärillä olevat ihmiset
ja
sopiva määrä alkoholia
tekevät minusta aika arvaamattoman.
ympärillä olevat ihmiset
ja
sopiva määrä alkoholia
tekevät minusta aika arvaamattoman.
Haluaisin vain jättää kaiken tähän juuri nyt. Antaa vain olla ja pyöriä itsesäälissä ja sulkeutua mieleni kanssa asuntoon päiväkausiksi vain, jotta voisin olla tekemättä mitään.
se, että olen niin lyhyt etten yllä minnekään,
lihasvoimani on kadonnut, joten
painavan laukun kantaminen alkoi käydä ylivoimaiseksi.
Lisäksi olo on vieläkin erittäin turhautunut ja aggressiivinen.
Ei minua saisi päästää tällaisena minnekään.
Täpötäysi pendolino kävi hermoilleni.
Kuten myös;se, että olen niin lyhyt etten yllä minnekään,
lihasvoimani on kadonnut, joten
painavan laukun kantaminen alkoi käydä ylivoimaiseksi.
Lisäksi olo on vieläkin erittäin turhautunut ja aggressiivinen.
Ei minua saisi päästää tällaisena minnekään.
Treeneihin oli kuitenkin pakko lähteä. Valonpilkkuni arjessani täällä. Olen päässyt etenemään hyvin ja uusia taitoja on karttunut. Haluan olla hyvä siinä. Toisaalta haluan olla hyvä kaikessa, mitä teen.
Mutta
riittääkö se,
että on hyvä?
riittääkö se,
että on hyvä?
1 kommentti:
Tottahan se on, että välillä se tekee tiukaa.. mutta pelkkä kuunteleminen on ihan yhtä tärkeetä, ellei tärkeempää. Jos miettii toisinpäin, ni sen ehkä tajuaa paremmin? Saattaahan itekki kertoo asioista sellasille jotka vaan kuuntelee, eikä silti hylkää:)
Koeviikolle sullekki tosi paljon tsemppiä ja muutenki:) Älä oo itelle liian ankara ja vaativa!<3 Se mikä ei vaadi liikoja ja on kiva tehä sen verran, riittää. Ei kukaan voi olla täydellinen, vaikka kuinka haluais..
Lähetä kommentti