Kerää ittes

Minulla on kaikki hyvin.
Onhan?

Kysyn ja totean tuota itselleni harva se päivä. En nimittäin ole oikein varma -en osaa sanoa missä nyt mennään. Kaikki on hyvin: koulu menee hyvin, on asunto, on harrastus ja olen saanut ihan mukavia kavereita koulusta. Toisaalta taas: stressiä tulee jatkuvasti lisää, tuntuu ettei aika riitä, turhaudun, jos en osaakaan kaikkea ja nukun aivan liian vähän.

Olen
kuin unessa,
mutta silti hereillä.

Läksyt sentään olen saanut vihdoinkin hallintaan ja kaikki tuntuu siltä osin sujuvan hyvin. Nyt vain en tiedä, mitä teen, kun harrastus vie kuitenkin ne tietyt päivät ja en pääse esimerkiksi illanviettoihin ja syyslomalla en pääse koko viikoksi vanhaan kotiin, sillä silloinkin on treenejä.

Nytkö pitäisi sitten valita?

Ei siinä mitään valintaa ole enää, sillä elämä on täällä nyt. Jos käy niin, että kertyy paljon tekemistä ja treenejä, joihin haluan mennä, niin sitten en vain käy maalla enää.

Niin tylyltä kuin se kuulostaakin.

Tänä viikonloppuna olen kuitenkin menossa. Haluan nähdä taas perhettä ja muutamia kavereita. Ehkä tämä uusi tilanne ja vanhan kaipuu laittaa minut ikävöimään, sillä minulla ei ole koskaan ollut niin läheisiä suhteita kenenkään kanssa, että erityisesti kaipaisin jotakuta.

Minun pitäisi muuttaa uuteen asuntoonkin. En vain tiedä, että koska ja minne. Saan kuulemma asua täällä vielä jonkin aikaa -niin kauan, että asunto löytyy.

Mutta koska?
Kuinka kauan
pitää vielä stressata
tätäkin?!