Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.

Taas tätä.
Taas tätä.

On välillä niin turhauttavaa, kun mielipiteet ja tunnetilat vaihtelevat laidasta laitaan monta kertaa päivässä.

Iloinen,
surullinen,
pirteä,
ahdistunut.

Nyt lopullinen tunnetila on se, että kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Pitäisi etsiä uutta asuntoa, lukea koeviikkoa varten, tehdä läksyt ja kuunnella muiden huolia. Kävin lisäämässä yhden kurssin lisää ensi jaksolle, joten alan istua koululla noin 39 tuntia viikossa. Lisäksi hetkittäin yhä voimakkaampi ikävä kummittelee jokaisen nurkan takana.

Yöllä olin ihan varma,
etten jaksa enää.

Itkin hiljaa pedillä, kunnes lopulta nukahdin. Eräs kaverini purki murheitaan minulle miltein tunnin ajan puhelimessa; sitä samaa ongelmaa, johon en osaa sanoa mitään. Kaikenlisäksi tuo ongelma on ollut sama viimeiset puoli vuotta

-ihmissuhteet.

En pysty sanomaan siihen mitään ja jälleen kerran toistin vain samoja itsestäänselviä asioita. Auttamista vaikeuttaa se, etten pidä noita ongelmia sellaisina, joilla pitäisi kuormittaa toisia. Ihmissuhdeongelmat eivät ole niin iso juttu. Tyttö ei edes huomannut, vaikka suurimman osan ajasta vain hymisin puhelimeen.

Silti en vain voinut lopettaa puhelua.
Hän purki kaiken pahanolonsa.
Minä kuuntelin.
Olen aina se,
jonka puoleen käännytään kun on paha olla.
Roskakori.

Eräs vanha luokkakaverini sai minut kuitenkin jäämään koneelle vielä aamuyön pikkutunneille asti. En muistanutkaan, kuinka mukava hän on ja ihmettelin tuota yhtäkkistä huomionosoitusta.

Hän;
Maastohousuinen kaljupää.
Skini.
White power skini.
Ja eräs mukavimmista ihmisistä.

Muistelimme hieman vanhoja ja liikutuin skinin myöntäessä, että on ollut harmi ettemme ole ehtineet paljon jutella enää ja hän myös sanoi minun olevan yksi hänen parhaimmista ystävistään.

Ystävä.
Tuo sai hymyn huulilleni.

Skini,
joka on ulkokuoreltaan niin kova
ja mielipiteiltäänkin rasistinen ja suvaitsematon
luokittelee minut
ystäväkseen.

Keskustelimme pitkään hänen mielipiteistään ja miten ne eroavat omistani -vai eroavatko. En koskaan uskonut, että minulle tulisi ikävä luokkamme häirikköä. Tämä saa myös miettimään sitä, millainen itse olen;

pystynkö tosiaankin samaistumaan
skinin ajatuksiin?

Muutenkin näinä parina päivänä saamani huomio on ollut jotenkin outoa. Välillä tuntuu, että haluaisin piiloutua, sillä uusi hiustyylini on saanut paljon huomiota. Jopa niin, että jotkut eivät kirjaimellisesti pysty pitämään käsiään erossa hiuksistani.

En pysty käsittämään tätä ollenkaan.
Se on niin outoa.
Kehut.

Tämä tyyli sopii kuulemma minulle täydellisesti, vaikka olen kadottanut sen tyttömäisyyden kokonaan. Hämmentävintä on, kun välillä huomaan jonkun tuijottavan minua pitkään ja kehumalla kampaustani jo useampaan kertaan.

Tuntuu,
että en pysty sulautumaan
ja häviämään massaan.
Ainakaan tällä hetkellä.

Monet ihmiset tulevat seuraani juttelemaan niitä näitä. Itseasiassa se kyllä tuntuu ihan hyvältäkin, kun pääsen itsekin vauhtiin. On se kuitenkin niin outoa, kun on tottunut olemaan enemmän yksikseen.

Silti ahdistus puskee päälle äkillisinä aaltoina.
Joskus se tunne kestää pidempäänkin.
Ainakin iltaisin,
kun olen yksin
eikä muita ole lähellä.